Kun valitsin kirjoittaa kauas tulevaisuuteen sijoittuvista ihmisistä, joiden yhteys menneisyyteensä ja juuriinsa on katkennut ja jotka sitä paitsi asuvat avaruudessa, aavistin että sanavalintoja saa pohtia kerran jos toisenkin.
Ensimmäinen valintani oli jättää hahmojen sukupuoli pois kokonaan. Vaikka viittaankin heihin kaikkiin sanalla hän, minulla on tietysti oma sisäinen mielikuva siitä, millaisia he ovat, ja sellainen varmaan syntyy lukijallekin. Tässä maailmassa vauvat kasvatetaan kehityskuplissa ja perheitä voi muodostaa kaksin tai useamman ihmisen ryhmässä. Käytin isistä, äideistä, kaikista vanhemmista termiä vanhi. Ehkä heillä ei ole mitään vahvaa sukupuolikokemusta kuten me ajattelemme, vaan he identifioituvat toisella tavoin.
Ajatellessani ihmisten yhteisöä ja toimintaa mielessäni oli kuva ekosysteemistä, siis todellisista luonnon verkostoista, joissa ei tehdä mitään turhaa ja mitään ei mene hukkaan. Kukaan ei kilpaile samasta lokerosta toistensa kanssa, vaan kukin erikoistuu juuri omaanlaiseensa lokeroon. Tästä seurasi se, etten voinut käyttää esimerkiksi voittamiseen liittyviä sanoja kuten voitonriemuinen. Sen sijaan ihmiset kokivat onnistumisen iloa.
Halusin antaa yhdelle hahmolle värikkäitä manauksia ja mietin, mikä tässä maailmassa olisi jotenkin vastenmielistä tai moitittavaa. Monet meidän käyttämistämme kirouksista liittyvät uskontoon, eritteisiin tai seksiin, eikä mikään näistä ollut oikein linjakas manausten lähde kertomuksen maailmassa.
Tieteiskirjallisuus, varsinkin avaruuteen sijoittuva, on usein varsin teknistä. Termit vilisevät lainasanoja kalibraatiosta algoritmeihin. Halusin välttää vierasperäisiä termejä niin paljon kuin mahdollista. Keksinkin paljon omia sanoja kuten toistila (virtuaalitodellisuus), elokoodi (DNA), perusrakenne (infrastruktuuri), tietomuisto (logi). Kyselin näi´hin ideoita somessakin ja seurasi useita kiinnostavia keskusteluja.
Immers☉in virtuaalista, abstraktia maailmaa ja miten ihmiset sen kokevat oli hankala kuvata. Virtuaalisille varsinkin viihteellisille kokemuksille sai jäädä termi immersiivi. Ihmiset heittelevät tarinassa muutaman kerran toisiaan asteriskilla, joka on eräänlainen pingaus, huomion herättäjä. Mieli on paljon toiminnallisempi elin kuin ehkä meidän maailmassamme.
- Mielen rihma hapuili kohti avauskäskyä.
- Viestikerroksen kohouma houkutteli aukaisemaan Tehtävänjaon ilmoituksen.
- Jokin ajatus naputteli mielenpohjaa.
- tila oli täyttymässä hyväntuulisista ihmisistä ja iloisesta puheen- ja mielensorinasta
- Lempeästä rihmastosta kohoava aineellinen, tietoinen piikki.
- Hän kertoi muutaman sanan muistiinpanojen sisällöstä yrittäen samalla vilkuilla Niirin ilmeitä ja mielenreunaa
