Nyt kaikki puhuivat pelkästä Puutarhasta, mutta aiemmin se oli ollut Tiedon puutarha ja sitäkin ennen Hyvän tiedon puutarha. Mikä omituinen nimi. Eikö kaikki tieto ollut hyvää? Se oli paras paikka ihmiselle, joka rakasti oppia ja ymmärtää lisää (ja tietenkin pulmapelien pelaajalle). Apusielu antoi suoria vastauksia suoriin kysymyksiin, jollei halunnut uppoutua itse päiväkausiksi sukeltelemaan aina uusiin ja uusiin kysymysten ja vastakysymysten pensaisiin. Mitä ahkerammin tiedonmurua haettiin ja siihen viitattiin, sitä paremmin se pysyi pinnalla ja helposti löydettävissä. Tärkeimmät asiat lujittuivat yhdessä-muistetuksi.
Puutarha on valtava tietovaranto, johon tallentuu kaikki ihmisten keräämä tieto. Puutarha jalostaa tietoa hyödyllisiksi yhteenvedoiksi ja tiivistelmiksi.
Puutarha toimii niin, että tieto vajoaa vähitellen alemmaksi ja maatuu, jolloin sen yksityiskohtiin ei enää pääse käsiksi. Tästä seuraa se, että menneisyyden tapahtumat eivät pysy selkeinä muistissa. Se ei kuitenkaan tämän maailman ihmisille ole tärkeää, koska he ovat suuntautuneet eteenpäin. Heitä ei kiinnosta mitä joskus on tarkalleen tapahtunut tai kuka täsmälleen löysi jotain.
