Minua kiehtoo ihmisen ja luonnon yhteys, ihminen vain yhtenä lajina suuressa elämän verkostossa. Olen vienyt tämän ajatuksen melko äärimmilleen siinä, miten Yhteisyyden ihmiset elävät Immersferin keskellä. He ovat luoneet ympärilleen keinotekoista alkuperää olevan mutta orgaanisesti kasvavan rihmaston, joka mahdollistaa heille todellisuuden kokemisen ja tunteiden jakamisen. Ajattelen sitä sienirihmastona, joka on osin kosketeltavissa ja osin aaltoja, hiukkasia, kvantti-ilmiöitä. Järjestelmäempaatit ovat ihmisenmuotoinen osa tätä rihmastoa ja pystyvät aistimaan sen liikkeet ja muodot tarkemmin kuin muut.
Voiko kiven kanssa keskustella
”Ihminen on vastavuoroinen olento, joka tarvitsee elääkseen molemminpuolisen, ruokkivan suhteen itseään suurempaan luontoon. Tämä molemminpuolisuus voi toteutua vain, jos herkistämme aistimme ja virittäydymme kuuntelemaan maailman puhetta.
Näin ajattelee David Abram, yhdysvaltalainen geofilosofi, kulttuuriekologi ja taikuri, joka ammentaa ajattelussaan eri alkuperäiskansojen ajattelusta, fenomenologisen filosofian perinteestä ja oman elävän kehonsa kokemuksesta.”
Koskettelen luonnossa vanhojen mäntyjen kilpikaarnaa ja sammalen pehmeyttä ja erikoisen värisiä kiviä ja koen kulkevani suuren elävän olennon keskellä vaikka ihan lähiömetsässä (kiitos niiden säilyttämisestä). Oli kotoisaa kuunnella Yle Areenan ohjelmaa Eloisa maailma: Voiko kiven kanssa keskustella?
Olen äskettäin lukenut kaksi muuta tieteiskirjallisuudeksi luokiteltavaa kirjaa, jossa päähenkilöllä on kyky viestiä luonnon kanssa. Taru Kumara-Moision kirjoissa Ihmisversoja ja Taivaanjuuret esiintyy nuori Nuur, jolla on sammalta ihollaan ja jonka aistit ovat paljon tavallista rikkaammat ja värit, tuoksut ja muut tuntemukset sekoittuvat keskenään. Anne Martinin kirjassa Kallioon maalattu laulu päähenkilö Olivia näkee näkyjä säästä ja saaliista, mikä auttaa ihmisryhmää pysymään hengissä, ja hänen tyttärensä Sade huomaa pienimmätkin muutokset luonnossa ja hänen terävät aistinsa auttavat havaitsemaan pelottavat vartijakoneet jo kaukaa.
Haluaisin lukea vielä enemmän tarinoita siitä, kuinka elävä luonto ja tulevaisuuden teknologia yhdistyvät, tai jopa miten teknologiaa ei enää erota luonnosta.
http://www.atrainkustannus.fi/tuote/ihmisversoja/
http://www.atrainkustannus.fi/tuote/taivaanjuuret/
https://kustannusaarni.fi/anne-martin-kallioon-maalattu-laulu/
Uudistava kehitys
Termillä uudistava kehitys kuvataan vielä suurempia yhteiskunnallisia muutoksia.
”Uudistavassa kehityksessä yhteiskunnan systeemit alkavat muistuttaa yhä enemmän elämää sellaisena kuin elämä luonnollisesti ilmenee. Suuntaus perustuukin ns. elävän systeemin periaatteisiin, jotka hieman vaihtelevat kirjoittajasta ja alasta riippuen, mutta mitkä yleisesti kuvaavat sitä mikä on elämälle pohjimmiltaan tyypillistä. Esimerkiksi kirjan Regenerative Leadership (2019) tekijät Giles Hutchins ja Laura Storm määrittelevät elämän olevan perimmiltään elämää kohottavaa, jatkuvasti muuttuvaa ja reagoivaa, suhteessa ja yhteydessä olevaa, syklistä ja rytmikästä, monimuotoisuudesta elinvoimistuvaa sekä energiaa ja ainetta virtaavaa.”
”– uudistava kehitys käyttää systeemien ”elämänmukaistamisessa” apuna biomimetiikkaa eli luonnonilmiöiden jäljittelemistä ihmistoiminnan haasteiden ratkaisemiseksi.”
https://biodiful.fi/blogi/uudistavassa-kehityksessa-luonto-on-ohjekirja-ja-ihmiset-hyvantekijoita/
Wild Beings Translator
Climate Museum UK on koostanut pohjan luovalle työpajalle, jonka avulla nuoret voivat kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia. Työpajan dioista löysin ”vieraita tulevaisuudesta”, joista yksi on Wild Beings Translator – villikääntäjä. Hän pääsee kuuntelemaan kasvien, sienten ja eläinten viestintää; auttaa meitä huomaamaan niiden tarpeet ja tuomaan ne ihmisten päätöksentekoon; tuo inspiroivia ideoita luonnosta; on bio-empaattinen.
